Eilinen sushi-ilta ystäväperheen kanssa saa kunnian aloittaa herkullisen blogini! Kaikki alkoi aamupäivällä kun mieli teki viettää pieniä iltamia. Sushi sopii minusta hienosti syksyn herkkuiltoihin, vaikka perinteisesti höyryävän kuumat, pitkään kypsyneet, pehmeät ja lohdulliset pataruoat, fonduet, raclettet jne. piristävät pimeissä illoissa ja tuovat tunnelmallista lämpöä. Vaikka japanilainen iltapala on kylmää syötävää, ei siitä voi jäädä kylmäksi! Tärkeää pikkupalaillallisella on silmiä ilahduttava näky pöydästä täynnä kiiltävän tuoretta kalaa ja muita raaka-aineita; lohenpunaisena, ahvenen valkoisena, rapujen vaalenapunaisena, mädin oranssina, munakkaan keltaisena... Puhumattakaan tumman nori-levän yhdistelmästä puhtaan valkeaan riisiin, josta pilkistää paprikan punainen, kurkun ja avokadon vihreä tai paprikan oranssi salaperäinen silmä kutsuen haukkaamaan koko palasen kerralla suuhun! Väriloisto jatkaa siitä, mihin ulkona auringon laskiessa on lokakuussa jääty, ja kertoo mihin ollaan menossa. Nori on kuin kuivunut kaiken antanut lehti ja riisi tuo toivoa puhtaista valkeista hangista. Lisää tunnelmaa luo kaunis kattaus ja sushipalojen asettelu, sekä tietenkin kaapeista kaivetut kivi-tuikut. Palojen väkertelyllä saa jo omat posket punaisiksi, vieraat taas samppanjalla.
Sushi on puhdasta raaka-aineruokaa, jota voi syödä vain parhaista aineksista koottuna. Syksyn herkkuna se ilahduttavasti puoltaa paikkaansa ilmastomme ansiosta, sillä kalan kotiinkuljetus onnistuu kylmäketjun katkeamatta, saatavilla on vielä kotimaisia kasviksia, ja toisaalta syöjien tekee mieli veätytä sisätiloihin herkkuja nauttimaan. Kala hankittiin tietysti Hakaniemen hallista Töölön Kalan luottokauppiaalta, ja etniset ainekset (nori, wasabi, riisiviinietikka, soija ja säilötty inkivääri) Aseanic Tradingistä. Sushi on siitäkin kivaa, että makien täytteitä ja nigirien päällisiä voi valita mielensä mukaan, kunhan muistaa käyttää merikaloja raakana syötävissä paloissa. Rapuja kun ei täältä tuoreena saa, on ne syötävä kypsennettyinä (siis vaatii vain sulatuksen). Vaikka raaka kala, erityisesti suomalainen merilohi on minule juuri sitä nam-sushia, voi niissä käyttää myös kypsennettyjä kaloja, kuten paistettuja tai jopa säilöttyjä pikkukaloja; muikkuja, silliä, sardelleja. Rapupötköt ja mustekalat, usein myös tonnikalan jätän muille, sillä ne vain eivät maistu täällä hyvälle. Ohjeissa munakkaaseen tulee erityisiä japanilaisia sieniä, itse käytän kotoisia kuivattuja suppilovahveroita, toimii. Ja munat aina luomua ehdottomasti! Riisinä käy perinteinen pyöreä puuroriisi hyvin huuhdeltuna, hyvään etikkaan ja soijaan sen sijaan tulee panostaa.
Juomana susheille kaadettiin kuplivaa: Rene Geoffroyn 1er Cru Expression Brut samppanjaa, syvänkeltaista, vaniljaomenaista, tyylikästä ja raikasta. Puhdistaa suun varmasti soijasta ja muista vahvoista mauista, janoten vielä yhden sushipalan, kulauksen, sushipalan, kulauksen.. Maistettiin myös superhyvää A. J. Adamin Hofberg Kabinett 2008 rieslingiä, jonka hienostunut makeus valtasi koko suun. Erittäin loistavaa tässä herkullisen mehukkaassa viinissä on sen matala alkoholi, 7,5%vol.
Vesi kielellä kirjoitellen, hyvää syksyä toivottaen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti