Itävaltalainen viinintekijä Silvia Prieler vieraili Suomessa Austrian Wine-tapahtumassa, ja emännöi ja maistatti upeita viinejään yksityistilaisuudessa ravintola Elviirassa. Tilaisuuden avasi José Michel Special Club Magnum 1998 samppanja, herkullista. Weingut Prieleriltä maistelussa oli Blaufränkisch Goldberg vuosikerrat, 2000, 2003 ja 2006. Blaufränkisch on erittäin mehevä rypäle, jota voisi nauttia viinin muodossa useamminkin. Aivan liian vähän saatavilla, tosin jos löytää hyvän kuten nämä, niin ei tarvitse edes vaihtaa.. Rypäle viihtyy kylmillä alueilla, ja maku on sen mukainen; viileän viettelevä, silti aromeiltaan suun täyttävä, laktistijuurta, mausteita, puuta, yrttiä, marjoja. Minusta Blaufränkisch on uusi Pinot Noir! Helposti ihastuttavissa, juotavaa sellaisenaan, mutta ihanaa yksinkertaisen maukkaan perusruoan kanssa. Näistä 2003 oli minusta herkullisimmassa vaiheessa, potentiaalia kehittyä kyllä löytyy.
Dinnerin aloitti Chardonnay Seeberg 2007, kullankeltainen, suuntäyteinen ja voimakas valkoviini, joka sai seurakseen kuhaa japanilaisittain. Hieman erikoinen, joskin ihan maittava annos raikasta kuhaa, levää ja muita sörsselejä, joita ei voi enää muistaa. Onneksi japanilaisuus oli enemmän vain annoksen nimessä, eikä sitä oltu pilattu vahvoilla wasabeilla. Toinen alkuruoka oli broilerinmaksapatee, ihana sellainen, yhdessä Pinot Blanc Seeberg 2008 kanssa. Viini runsas raikkaus, hapokkuus ja hedelmäisyys suorastaan sulattivat mehevän maksapateen suussa. Olisi voinut olla hieman suurempikin pala kuin 2x2 cm... Pääruoka olikin sitten omaa luokkaansa. Pitkään haudutettua vasikan poskea kunnon kimpale, tummalla kastikkeella ja selleripyreellä, me like!! Kumppaninaan Pinot Noir 2007, joka jäi hieman vaisuksi, olisikin pitänyt jättää lasiin hieman tastingin blaufränkischejä. Jälkkärinä tarjoiltiin, apua en muista, jotain eksoottisia hedelmämakuja kermaisina, ja suklaata. Sen sijaan jälkiruokaviini oli ylitse muiden. Ehkä paras koskaan maistamani makea, Silvian pojan kummitädin Heidi Schröckin Ruster Ausbruch, joka ei tosiaan turhaan nauti kulttimainetta ympäri maailman! Viinin maku on sanoinkuvaamaton, mutta yrittää voisi sanoilla; kultaisen hedelmäinen, aprikoosia, ananasta, mansikkaa, nektariinia, makea muttei ällö, kirpeä omalla tavallaan ja järjettömän raikas.
Kokonaisuudessaan ihana ja ihanamakuinen ilta, ilman että suu olisi turtunut taikka pää pökertynyt. Elviiran interiööri on tyylikäs yksinkertaisuudessaan, kattaukset ja annokset kauniita, ja palvelu sujuvaa. Etenkin alku- ja jälkiruokia olisi hieman voinut yksinkertaistaa, sillä raaka-aineen makua ja ulkomuotoa ei ollut tunnistaa. Näin erityisesti kun keskityttiin viinien maistamiseen, jolloin maistettavat ruoat vaativat selkeyttä. Ehkä hieman liikaa yritystä, tosin olihan koko ilta ihan special suunniteltu vierastamme varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti