Helle-evästä

Kesäkuu ei ollut sitten helteinen, mutta meinasi silti livistää ohi ilman kirjoituksia.. Keittiössä on taas hääritty ja paljon asiaa olisi, tässä vinkkiä kuuman päivän eväskoriin; tuhti ja maukas retkileipä saa täytteekseen salaattia, rucolaa, mortadella-makkaraa, gouda-juustoa, tomaattia ja suolakurkkua, sekä mausteeksi rouhittua mustapippuria. Oma ihana raparperimehu, joka on pikkuisen kirpeää, sammuttaa janon. Ja jälkkäriksi mansikka-melonisalaattia, kevyttä, raikasta, kesäistä; kotimaisia mansikoita ja värikkään mehukkaita meloneita, päälle hieman minttua, sitruunamelissaa tai vaikka basilikaa!




Keittotaito:
Raparperimehu:
Pilko litran verran raparperia kuorineen pieniksi paloiksi. Mittaa kattilaan 0,7 litraa vettä ja raparperit ja anna kiehua hiljalleen puoli tuntia. Siivilöi mehu ja kaada takaisin kattilaan. Lisää 1 dl sokeria ja anna liueta. Lisää lopuksi puolikkaan luomusitruunan mehu ja jäähdytä. Mehu on mielestäni parasta laimennettuna 1:1.



Ihanaa kesää!

Voi leipä! osa 2

Herkku-voikkarien merellinen jatko-osa! Tai oikeastaan nämä ovat aivan klassikoista keskeisimpiä, nimittäin graavilohileipä ja katkarapuleipä. Tähän kuuluisi myös muna-anjovisleipä, joka tuoreista luomumunista ja hyvistä anjoviksista valmistettuna on perinteinen iltateen suolapala tai voileipäpöydän must. Mutta takaisin katkarapuleipiin.. joita onkin sitten eri versioita vaikka kuinka. Minun originelleihin katkisleipiin tulee pohjalle hyvä vaalea leipä ja voita, hiukan majoneesia, sitten jättikasa juuri kuorittuja katkarapuja (joiden kuorimiseen jopa minulta menee noin tunti..), päälle lisää majoneesia, sitruunaa, tilliä ja pippuria. Ja nälän asteesta riippun myös keitettyä kananmunaa. Toast Skagenissa taas katkaravut sekoitetaan valmiiksi kermaviilin ja majoneesin kanssa 1:1, maustetaan sitruunalla, tillillä ja pippurilla. Toiset käyttävät ehdottomasti vain valkopippuria, mutta minusta mustapippuri toimii paremmin. Kuvan leipä on versio katkarapu-avokadoleipä, jossa katkis-kermaviili-majoneesi seokseen tulee vielä kuutioitua kypsää avokadoa. (Jotka muuten kaupoissa ovat usein harmillisen raakoja. Niitä voi pika-kypsyttää kotona käärimällä hedelmät sanomalehteen ja antamalla olla huoneenlämmössä, pehmenee päivässä parissa selvästi! Tai sitten tsekkaa kaupan luomuavokadot tai ready-to-eat -avokadot (naurettavaa!!!), varsinkin luomuhyllyllä on usein ihanan pehmeitä hedelmiä, jee!)



Meillä syödään graavileipiä muulloinkin kuin jouluna ja juhannuksena, melkeinpä viikoittain. Kunhan graavi on tuoretta, raikasta ja kevyesti suolattua, toimii se miltei minkä hyvänsä ruoan alkupalana. Töölön Kalan graavit ovat ensiluokkaisia, ja ostammekin ne mieluusti sieltä valmiiksi graavattuna. Alle Huovilan ruisvuokasiivu, voita, ohuiksi siivuiksi leikattu kala ja tuore tilli. Nautitaan jääkylmän luomumaidon, oluen, oikean siiderin, Burgundin tai samppanjan kera.

Voi leipä!

Minun täytyy tunnustaa, että olen aivan heikkona herkullisiin, huolella ja ajatuksella valmistettuihin runsaisiin voileipiin. Voileipä on parhaimmillaan kokonainen ja täydellinen ateria, jonka voi kääriä ihanasti kahisevaan voipaperiin ja napata mukaan, tai nauttia kauniisti lautaselle aseteltuna veitsellä ja haarukalla. Voileipä sopii pikkunälkään ja välipalaksi, eikä hyviä voileipiä tule aliarvostaa juhlatarjottavanakaan. Köyhä ja nuhjuinen kahvilakulttuurimme ei valitettavasti tee oikeutta näille leipäpohjaisille aterioille, sellaisista huoltoasemien ja markettien kovamuoviin pakatuista kolmion mallisista puhumattakaan.. Joten tee itse leipäsi, jos haluat että täytettä on enemmän kuin näön vuoksi reunalla, leipä on muuta kuin pakastettua hiivaa ja vehnäjauhoa tai että kaikki lempiraaka-aineesi ovat sinun valinnan mukaan yhdessä sovussa päällekkäin! Voileipien valmistus vaatii jälleen kerran kunnon raaka-aineet, hieman mielikuvitusta ja runsaasti päällisiä!




Leivän rakentaminen yleensä alkaa sen pääraaka-aineesta, joka voi olla lihaa, leikkeleitä, kalaa, kanaa, juustoja tai kasviksia. Seuraavaksi valitaan leipä ja lisukkeet. Itse käytän pääasiassa täysin hiivattomia ja lisäaineettomia leipiä (Tuffen Herkku!!!), joissa on paljon täysjyväjauhoja ja spelttiä, ja runsas ihana maku ja vähän suolaa. Juureen tehty leipä myös tuntuu vatsassa hyvältä, suosittelen kokeilemaan, eikä paluuta teolliseen leipään ole.. Lisukkeiden tulee tukea pääraaka-ainetta siten, että haukatessa suuhunsa saa jotain raikasta, jotain suolaista, jotain makeaa, jotain rapeaa, jotain pehmeää ja kermaista. Vastakohtia siis. Aivan kuten muutoinkin ateriasuunnittelussa, makujen ja rakenteiden tulee olla tasapainossa. Myös leivissä voi ja tulee käyttää öljyjä, kastikkeita, mausteita, yrttejä jne. Osa raaka-aineista voi olle lämpimiä ja osa kylmiä, tai kaikki kylmiä. Ottakaamme mallia muun muassa smörrebrödeistä, sandwitcheistä, bageleista, toasteista, focaccioista ja muista ulkomaan leipäkavereista. Tietysti rakastan myös leipää vain pelkän voin kanssa, mutta se onkin jo sitten aivan eri juttu... :)


Näissä iltapalaleivissä oli:
ruisleipää
voita
salaattia
maksapateeta
tomaattia
vesikrassia
mustapippuria

ohravuokaleipää
voita
salaattia
villisikasalamia
gryereä
mung-pavun ituja