Luomuherneet rokkaa

Torstai on toivoa täynnä sanotaan. Tämä torstai oli ihan toiveikas harmaudesta huolimatta, ja viikonpäivää kunnioittamaan halusin tehdä perinteistä hernekeittoa. Yleensä meidän perheessä purkitettu hernari on miltei ainoa sallittu arkea helpottava pikaruoka, joka myös maistuu hyvälle. Se on myös edullista ja ihanan lämmittävää. Lisäksi sen seuraksi ei paljon tuoreita aineita tarvita, vaan näkkäri, voi, sinappi ja maito kruunaavat ruokalajin. Ja jälkkärin paikka on tietysti varattu pannarille.. ja miltei kaikki ainkset ovat aina valmiina kotona. Mutta asiaan. Itse tehty hernekeitto on sekin todellista pikaruokaa, mitä tulee keiton valmistamiseen keittiössä. Toki se edellyttää, että on kotona ja kuuntelee keiton porinaa kattilassa, mutta vaivaa tai osaamista se ei todellakaan vaadi. Edellisenä iltana herneet likoamaan, ja seuraavana päivänä tunti-kaksi ennen ruokailua kiehumaan raikkaaseen veteen, lisää pilkottu sipuli ja liha. Herneitten siirto kattilaan ja levylle, sipulin pilkkominen ja lihan lisääminen vie n. 4min ja keittäminen pari tuntia. Lihaksi käy savukinkku, pekoni tai muut possun palat. Itse kaivoin pakkasesta viime joulun jämäkinkut, jotka olin jo heittämässä pois. Ajatus vuoden vanhasta joulukinkusta ensin ällötti, mutta sitten totesin niiden olevan paljon turvallisempaa syödä kuin esimerkiksi kaupan kivat kinkku- tai pizzasuikaleet, joiden säilyvyys on myös pitkä (kuten myös lisäaineluettelo!). Olihan kinkkumme sentään onnellisena luomua syönyt ja luomuna Vihdissä kasvanut Kiven Säästöpossun luomukinkku. Voila!

Raaka-aineet:

300g luomuherneitä

2l vettä

2 luomusipulia

500g luomupossun lihoja

Beaujolais Nouveau

Viime torstaina, eli marraskuun kolmantena torstaina vietettiin Beaujolais Nouveau juhlaa, jossa iloitaan Burgundin uutta viinisatoa nauttimalla syksyn sadosta. Beaujolaisin uudet viinit ovat Gamay-rypäleestä valmistettuja nuoria, elo-syyskuussa poimituista rypäleistä semi-carbounique -menetelmällä valmistettuja herkullisia viinejä. Tänä vuonna Alkossa tarjolla ovat Beaujolais Nouveau Mommessin ja Beaujolais Villages Nouveau Honoré Lavigne. Molemmat olivat oikeastaan melko laadukkaita juomia, raatimme kuitenkin rankkasi Mommesin näistä herkullisemmaksi. Nuoressa viinissä maistuu tuoreet punaiset, hieman kirpeät marjat, ja hapokkuus on mukavan puraiseva, varsinkin jos viinin tarjoaa jääkaappikylmänä niinkuin se tulisikin tarjota. Näitä viinejä ei tule säilyttää, ja ne kannattaakin kiskaista ennen joulua. Maistoimme myös erästä herkullista viime vuoden Beaujolais satoa, Burgundi-guru Jean-Paul Brunin L'ancien Beaujolais Nouveau 2008. Ja täytyy todeta että todella juotavaa, loistavaa viintä, joka kyllä tyhjeni ensimmäisenä. Ken Beaujolais-Gamaytä moittii, tätä maistakoon (tai mitä tahansa hepun viiniä, jos vain jostain käsiinsä saa!)!

Beaujolaisin kanssa sopii miltei mikä tahansa ruoka. Erityisesti se on illanistujaisjuoma, joka kaipaa kaikkea mukavaa suolaista, lämpimiä piiraita, keittoja, salaattia, juustoja ja salami-makkaroita. Me valmistimme ihanan juustoisen quiche lorainen, kinkkupiirakan, joka suorastaan suli suuhun. Seurana vihreä salaatti. Lisäksi herkuttelimme juustoilla ja italialaisilla salameilla. Kuvan tarjottimella oli juustoja: Bio Roquefort, Beaujolais Tomme, vuohen Brie ja Old Amsterdam gouda, sekä lihapuoli: toscanalaista luomusalamia, fenkolisalamia ja Mortadellaa. Juustot Lentävä Lehmä, lihat Roiniset.

Quiche Loraine:

Raaka-aineet:

200g voita

n. 5dl jauhoja (vehnä, ruis, graham, spelt)

kananmuna

puolikas purjo

300g maalaispalvikinkkua

300g mustaleima-emmentalia

kermaa

2 munaa

pippuria

Keittotaito:

Nypi jauhot ja voi, lisää lopuksi muna taikinaan. Painele vuokaan, esipaista 225 asteessa n. 7 minuuttia. Sekoita suikaloitu purjo, kinkku, raastettu juusto, kermaloraus, munat ja pippuri, kaada pohjan päälle ja paista lisää n. 25 minuuttia kunnes pinta kauniin kullanruskea. Nauti hieman jäähtyneenä raikkaan salaatin kera.

Ps. Kiitos vielä emännälle, joka joutuikin kesken illan sormen tikkaukseen, sekä isännälle, joka osasi toimia nopeasti ja juhlat saatiin onnistuneesti päätökseensä!

Joulun makuja suunnitelmissa!

Olen tänä vuonna päättänyt nauttia joulusta pitkään ja nautiskellen. (Ihan kuin en joka vuosi muka olisi :). Graavikaloja syömme ympäri vuoden, samoin sillejä, maksapateeta ja suolakurkkuja. Lipeäkalaa ja valkokastiketta on nautittu yleensä itsenäisyyspäivän aikoihin, mutta kinkku ja laatikot on ollut aattoillan omia herkkuja. Kuitenkin jouluaaton alkupalapöydän, joka koostuu juuri monen sortin kaloista, rosollista, maksapateesta, hapankaalista, kotijuustosta jne., jälkeen, on yleensä jo aivan tarpeeksi syönyt, eikä tuhdit ja lämpimät laatikot maistu kuin pienen lusikan kärjellisen verran. Tänä vuonna heräsinkin ja päätin valmistaa kaikki laatikot kertaalleen ennen joulua, koska joulun jälkeen ne eivät enää maistu yhtä tunnelmallisilta kuin nyt joulun ihanuuksia odotellessa. Peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko ovat kaikki ihanan pehmeitä, maukkaita, helppoja ja halpoja, lämmittäviä ja turvallisia ruokia marraksuun pimetessä. Seurakseen niille voi laittaa lihaa eri tavoin; mureketta, lihapullia, lihakastiketta tai vaikkapa karjalanpaistia, jota muistan lapsuudessanikin joulun aikaan tarjottavan. Toki niitä voi syödä sellaisenaan, pääasia on että nyt niistä saa syödäkseen!

Perunalaatikko:

Raaka-aineet:

2 kg perunoita

vettä

1 dl vehnäjauhoja

voita

1 l maitoa

siirappia

suolaa

Keittotaito:

Keitä kuoritut perunat, kaada vesi pois ja survo muhennokseksi, lisää jauhot ja sekoita. Anna imeltyä kannen alla yön yli. Lisää muutama ruokalusikallinen voita, reilut loraukset siirappia, pari hyppysellistä suolaa ja maitoa niin paljon että seoksesta tulee löysää. Kaada uuniastiaan. Pinnalle voi laittaa vielä nokareet voita. Seos kuohuu, jätä siis 3 cm kuohuvaraa astian reunoille. Paista aluksi 200 asteisessa uunissa jotta alkaa kiehua, vähennä lämpö 125 asteeseen ja jatka paistoa noin 2-3 tuntia.

Karjalanpasti:

Raaka-aineet:

800 g karjalanpaistilihoja (nautaa, possua, lammasta)

sipulia

mustapippuria

vettä

Keittotaito:

Paista kuutioidun lihan pinta kiinni padassa, liedellä tai kuumassa uunissa. Lisää lohkotut sipulit, pippurit sekä vettä niin että peittyvät. Anna kypsyä kannen alla uunissa 125 asteessa 2-3 tuntia tai liedellä saman ajan.

Rieskaleipuri

Olen viime päivinä innostunut kokeilemaan leipurintaitojani rieskahommissa. Perinteinen hiivaleivonta ei ole ihan omiani, paitsi pullapuuhissa. Rieskat on siten ihanan helppoja ja nopeita valmistaa. Vaikka leipominen sinänsä on ihan helppoa muutenkin, innostukseni lannistuu aina sen jälkeen kun taikina on kohonnut, kulhot ja keittiöt siivottu taikinan teon jälkeen ja pitäisi ruveta itse leipomuksiin.. siksi nyt useampana päivänä olemme nauttineet omaa lämpimäistä leipää. Rieska on tavallisesti ohutta, nostattamatonta leipää, joka tehdään ilman hiivaa tai hapatusta ohrasta, kaurasta tai perunasta, joihin yleensä lisätään vehnää sitkon aikaansaamiseksi. Rieska syödään tuoreena. Eri maakunnissa on erilaisia rieskoja ja monet pitävät oman alueensa rieskaa ainoana oikeana. Täällä meillä ensimmäinen rieska syntyi jääkaappiin jääneestä kasvisosekeiton jämästä, toinen piimästä ja kolmas edellispäivän perunamuussista. Lisäksi kananmuna, ohrajauhoja, ruisjauhoja ja ehkä hieman vehnäjauhoja, sekä pieni loraus rypsiöljyä. Taikinan sekoitus, taputtelu leivinpaprin päällä pellillä pyöreiksi rieskoiksi ja paisto 15 minuuttia 250 asteessa. Onnistuminen on taattu ja leipäset kadonneet parempiin suihin ennen kuin edes valokuvaa on saatu napsaistua!

Ps. rieskataikinan aineksien määrä ei ole niin justiinsa, ja taikina saa jäädä melko löysäksi. Pellille taputtelu onnistuu jauhojen avulla. Ja paras päällinen on mielestäni kunnon voi!

Kalaa kaamoksessa

Hauki on kalapullat, ainaskin meidän eilisessä illallispöydässä. Hauki on saanut hieman huonoa arvostusta osakseen sisä- ja ranikkovesiemme petokalana. Se on kuitenkin yksi yleisimmistä saaliskaloistamme, ja vähärasvaisena mainiota terveysruokaa. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä. Kala onkin oivaa stressiruokaa, sen on todettu rauhoittavan niin lapsia kuin aikuisia, ja juuri edullisen rasvahappokoostumuksensa ansiosta. Vaikka kalasta saa hyvin D-vitamiinia, muistutan erityisesti nyt pimeänä aikana myös D-vitamiinilisän tärkeydestä, eikä pelkästään perheen pienemmille. Vielä tärkeämmäksi luuston vitamiinista huolehtimisen tekee se, jos ei juo paljon maitoa, tai jos juokin, mutta luomumaitoa johon ei ole lisätty D-vitamiinia! Eli kaikki kalansyöjät ja maidonjuojat D-vitamiinipurkeille mars!

Eviran ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan kalaa tulisi syödä kaksi kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen. Syöntisuositukset hauen osalta ovat 1-2 kertaa kuukaudessa, koska sisävesien hauesta, mutta myös meressä elävästä hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita. Näin eriyyisesti lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville. Raskaana olevien ja imettävien äitien tulisi jättää hauki kokonaan elohopean takia. Itse löyhennin suosituksia ja nautin hauesta kerran molempien raskauksieni aikana, ja kerran nyt imetysaikana, koska se on suurta herkkuani.

Vastoin yleistä käsitystä hauen liha ei kuitenkaan välttämättä maistu puisevalta, sillä hauenkin lihan perusmaku ja -laatu riippuu kalan käyttämästä ravinnosta. Omamme ongittiin taasen Töölön Kalasta, ja kyseiset yksilöt maistuivat varsin raikkailta ja mehukkailta. Ohje on muunnos Michel Roux Jr:n kirjasta Matching Food and Wine.

Laita haukifileet uunivuokaan, päälle pilkottu salottisipuli , mausteet ja valkoviini. Kypsennä uunissa 220 astetta n. 8 minuuttia, niin että on juuri ja juuri kypsää. Kypsästä kalasta on muuten helppo poistaa ruodot, jotka hauella ovat Y:n malliset. Pienennä kala haarukalla kulhoon, möyhennä mukaan keitetty peruna ja kokoon keitetty kalan paistoliemi, sekä persilja ja ranskankerma. Muotoile pulliksi, kieritä vehnäjauhoissa, kananmunassa ja lopuksi itse kuivista leivänjämistä jauhetuissa korppujauhoissa. Paista rypsiöljyssä pannulla muutaman minuutin, niin että ovat kullanruskeita ja rapeita päältä. Valuta liiasta rasvasta talouspaperiin tai siivilään. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja tilli-kermaviilin kera!

n. 500g haukea

voita uunipannulle

suolaa ja pippuria

salottisipulia

1 dl valkoviiniä

pari perunaa keitettynä

persiljaa

1 rkl ranskankermaa

jauhoja leivittämiseen

kananmuna leivittämiseen

korppujauhoja leivittämiseen