Kasvisruokapäivä

Helsingin kouluissa otetaan käyttöön viikoittainen kasvisruokapäivä, joka on saanut aikaan vilkasta keskustelua kasvisruokaan pakottamisestaa lapsilla ja nuorilla. Myös yliopistojen Unicafeisiin vaadittiin adressilla laadukkaampaa kasviruokaa. Tällä hetkellä kouluissa on aina tarjolla kasvisvaihtoehto, mutta yhtenä päivänä kaikkien haluttaisiin syövän kasviksia. Totta on että kasviksia tulisi syödä enemmän. Ja etenkin niitä tulisi popsia tulevaisuuden syöjät eli lapset ja nuoret.

Tässä vaaditaan panostusta keittiöosaamisessa ja raaka-aineiden laadussa, jottei hyvästä aloitteesta tule vain uusi nimi iäsyyksiä vanhalle puuropäivälle. Juuri laadussa on parantamisen varaa, sillä useimmat koulujen suosikkiruoat ovat kautta aikojen olleet kasvisruokia. Juuri puurot, pinaatti ja kasvisletut tai sosekeitot maistuvat hyvin. Kukaan tuskin huomaisi jos hernekeitosta jäisi kaikkien syöjien osalta liha pois. Silti muitakin vaihtoehtoja on. Raavas lihansyöjä ei taidolla tehtyä kasvisruokaa syödessään edes kaipaa lihaa, toisin on jos käsitys kasvisruoasta on aneemisia, ylikypsiä juureshakkeluksia, joille annetaan erikoinen nimi. Varsinkin kun raaste- ja salaattiosastolla tarjotaan samaa raakana ja kylmänä. Tällöin voi yhtyä erään poliitikon väitteeseen ettei kasvisruoka anna tarvittavaa ravitsemusta kasvuikäisille. Jälleen oikein tehtynä, pötyä! Päinvastoin, Suomessa syödään lihaa ja erityisesti jalosteita liikaa, jolloin päivittäinen proteiinien saanti on yltäkylläistä. Jos juo maitoa, osan tarvittavasta proteiinista saa siitä. Liika proteiinien saanti vie tilaa hyviltä hiilihydraateilta, joita kasvikset juuri edustavat. Toinen merkittävä ravitsemuksellinen seikka on se, että lihan kylkiäisenä rasvan määrä kokonaisenergiansaannissa lisääntyy, joka sekin olisi useammilla kasvisaterioilla korjattavissa. Kolmantena alleviivaisin kuitujen saannin nykyistä vähyyttä, sillä miltei kaikki kärsivät kuitujen puutteesta ellei niihin kiinnitä erityistä huomiota. Kasviksissa niitähän myös riittää. Lihan tulisikin olla aterialla sivuosassa, eikä pääruokana kuten kulttuurissamme on tapana. Ja kuten sanottu, yksikin lihaton päivä viikossa on hyvin vähän. Varsinkin lasten ravitsemuksen kannalta yksittäinen päivä ei ole niin merkittävä kuin mitä lapsi syö viikon aikana, jolloin yhden kasvisruokapäivän vaikutus proteiinin saantiin ei varmasti ole keneltäkään pois. Ja korostettakoon, ettei nyt ole tarkoitus tehdä lapsista ja nuorista mitään vegejä, vaan vähentää liiaksi paisunutta ja jalostunutta punaisen lihan määrää ruoassamme. Ratkaisu ei mielestäni myöskään piile soijanakeissa, tofussa tai soijarouheessa, vaan kotimaisissa kasviksissa ja juureksissa.

Jos koulujen keittiöt vastustavat perinteisiä tai kasvisruokia vedoten siihen, että oppilaat haluavat nykyaikaisia trendiruokia, go for it! Kasvikset sopivat siihen loistavasti! ja nyt tulee esimerkkejä, saa vapaasti kopioida listoille! Ensin suosikit, pizzaa johon sipulia, paprikaa, palsternakkaa, ananasta ja juustoa. Wrappejä, joihin papuja tomaattikastikkeessa, sipulia, selleriä, sekä tuoreita kasviksia. Tai toisena täytteenä pinaatti-raejuustomuhennosta. Kuinka olisi kikherneistä tehdyt falafelit ja kermaviilikastike? Tai kevyesti leivitetyt härkäpapupihvit? Risottoa voidaan tehdä sienistä, laatikkoruokiin sopii ihanasti punajuuri aurajuuston kanssa, keittoina maistuu tomaatti-vuohenjuusto, maa-artisokka ja yrttiöljy tai sileä herkkusieni. Keittoihin voi kokonaisuuden vuoksi lisätä päälle siemen- tai pähkinäsekoituksia, rapeaa sipulia tai ruiskrutonkeja. Tomaatti-peruna-juustomunakas? Linssejä, uunijuureksia, spelttiä, ohraa. Ylläoleva pinaatti-siitake-lasagne on muuten aivan törkeän hyvää...

Raaka-aineet:
lasagne-levyjä
pinaattia
siitake-sieniä
sipulia
punainen maito
vehnäjauhoja
voita
emmental-juustoa

Keittotaito:
Sulata noin 50g voita paksupohjaisessa kattilassa, lisää noin desi jauhoja, sekoita hyvin, älä ruskista. Lisää huoneenlämpöinen maito koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa, jolloin kastike sakenee, varo pohjaan palamista. Ota pois levyltä ja lisää raastettua juustoa. Mausta halutessasi muskottipähkinällä.
Lado uunivuokaan kerroksittain tuoretta pestyä pinaattia (runsaasti), bechamel-kastiketta, sipulirenkaita ja lasagnelevyjä, kaikkia kolme kerrosta, siten että päällimmäiseksi jää bechamel, jonka päälle vielä kourallinen juustoa. Paista 200 asteessa noin 40 minuttiia, vähennä tarvittaessa lämpöä lopussa.

Raclette lämmittää

Perinteinen Raclette on puolikova, sisältä kypsytetty ja täysrasvainen lehmänmaidosta tehty juusto. Juuston kypsytys vie 3–6 kuukautta. Raclette on lähtöisin Sveitsin Kantonista nimeltä Valais, mutta sitä valmistetaan nykyään myös Ranskassa Savoijin, Comten ja Bretagnen alueilla sekä Quebecissä. Raclette-juustoja kannattaa kysyä juustotiskeiltä. Kuvassa on mm. kotimainen Hilma, tilsit-tyyppinen lehmänmaitojuusto, joka oli yllättäen melko voimakas perinteisiin raclette-juustoihin verrattuna.

Raclette on ominainen Sveistin ja Ranskan sveitsinpuoleisten osien ruokalaji. Juustokiekkoa lämmitetään joko avotulen edessä tai erityisellä sähkögrillillä. Tämän jälkeen juusto kaavitaan ruokailijoiden lautasille. Sana raclette tuleekin ranskan ilmaisusta racler, tarkoittaen "raapia/kaapia". Perinteisiä lisukkeita ovat pienet, kiinteät perunat, hillosipulit, etikkakurkut, viipaloidut paprikat, tomaatit, sipulit, sienet sekä mustapippuri.

Racleten kanssa voidaan myös syödä lihaa, esimerkiksi maalaiskinkkua tai erilaisia makkaroita. Raclette valmistetaan nykyisin usein sähkökäyttöisellä raclette-pöytägrillillä. Grillin yhteydessä on pieni pannu jokaiselle ruokailijalle, jossa tämä voi sulattaa juustopaloja. Grillin ylätasolla voi paistaa tuoretta lihaa ohuksi siivuiksi leikattuina, jolloin paisto vie saman ajan kuin juuston sulaminen. Meillä oli kuvasta vasemmalta alkaen; villisian ulkofilettä, naudan sisäfilettä ja hevosen ulkofilettä.

Raclette on erityisesti hauskaa ja lämmittävää seurusteluruokaa. Vaikka tuntuu että sitä maistelee vähän kaikkea pientä, saa vatsan melko nopeasti ähkyyn. Kerran talvessa tätä herkkua riittää.

Helmikuun energiaa !

Nyt on taas se aika kun silmät sirrillään ihmettelee orastavaa valoa taivaalla, omaa löysyyttä ja kuluneen reilun parin kuukauden possuttelua ruoalla. Joo, on nautittu täysin suullisin kaikesta; joulusta, uudesta vuodesta, blinit, runoilija-tortut, laskiaskermapullat ja kaikki mitä voi. Vaikka kesän raikkaat raaka-aineet vielä odottavat aika kauan, voi oloaan kohentaa herkullisella porkkanaraasteella. Itse kutsun tätä täyttävää, pitkään hyvää energiaa antavaa lounassalaattia puhdistusruoaksi ja teen sitä aina tarpeen vaatiessa. Perusta on mehukkaissa luomuporkkanoissa. Usein käytän seassa myös kaalia. Tällä kertaa lisäsin joukkoon ihanan meheviä luomuveriappelsiineja, jotka ilokseni olivat upean eri värisiä. Tässä juuri piilee luomun idea, tasalaatuisuus ei ole se juttu jos laatu on muuten huippu. Parhaita appelsiineja ever, ostin Hakaniemen torilta. Mukaan käy myös omena, ananas, tai mikä hyvänsä mehukas hedelmä. Jos haluan puhdistua täysvaltaisesti, lisään raastesalaattiin myös kik-herneitä ja auringonkukan siemeniä, ja täysipainoinen ateria on maitolasin kanssa valmis. Ja muistakin sitten kattaa iso lautanen!